Nähtävyydet

Taavetin linnoitus

Taavetin linnoitus

Osoite ja karttalinkki: Linnalantie 27, Taavetti

Vuonna 1741 Ruotsissa valtaan noussut hattuhallitus aloitti sodan Venäjää vastaan tavoitteena vallata aiemmin menetetyt alueet takaisin. Kehnosti valmisteltu ja viheliäisesti johdettu yritys päättyi tappioon. Rauhanteossa Ruotsin kaakkoisraja siirtyi Kymijokeen. Venäjä sai haltuunsa Suomenlahden alueen keskeisimmät merilinnoitukset Haminan, Viipurin, Tallinnan ja Narvan sekä maalinnoituksista Lappeenrannan, Käkisalmen ja Savonlinnan. Uutta luoteisrajaansa Venäjä ryhtyi vahvistamaan täydentämällä puolitekoisia Haminan ja Lappeenrannan varustuksia. Uusista linnoituksista merkittävin oli Luumäen Marttilan kylään, strategisesti tärkeään teiden risteykseen rakennettu Taavetti. Keisarinna Katariina II hyväksyi rakentamissuunnitelman pyhimys David Silunskilaisen muistopäivänä, mistä juontuu linnoituksen nimi.

Ensimmäisen rakennusvaiheen (1773-81) aikana paikalle kohosi ranskalaismallinen bastionilinnoitus, kooltaan 800 x 650 m. Linnoituksen toinen rakennusvaihe alkoi vuonna 1791. Tätä oli edeltänyt Kustaa III:n sota, jonka jälkeen Venäjällä katsottiin tarpeelliseksi edelleen vahvistaa luoteisrajan puolustusta. Euroopan sotakentillä kunnostautunut kenraali Aleksandr Suvorov lähetettiin Suomeen johtamaan syvyysporrasteisen linnoitusjärjestelmän rakentamista Pietarin turvaksi. Lahjakas, mutta joiltakin tavoiltaan omalaatuinen kenraali piti komennusta epäluottamuslauseena, mutta ryhtyi kuitenkin tarmokkaasti toteuttamaan toimeksiantoa. Tämän vaiheen aikana Taavetin linnoitusta vahvistettiin. Bastionirintamaan lisättiin neljä raveliinia, vallihaudat kivettiin ja pohjoissivustalle rakennettiin sarvilinna, sitadelli.

Taavetin linnoitus muodosti nyt kaupungin, jonka asukasmäärä kohosi yli kahden tuhannen. Linnoituksen vallien sisäpuolella oli yli neljäkymmentä rakennusta, mm. majoitus- ja huoltorakennuksia, komendantin asunto ja kirkko. Linnoitusten rakennelmien tuli tuohon aikaan näkyä kauas ja olemuksellaan korostaa rakentajansa mahtia. Taavetin linnoituksen toiminta-aika jäi kuitenkin lyhyeksi. Sen kunnostus ja ylläpito lopetettiin vuonna 1803. Varsin huonokuntoiseksi rappeutuneet rakennukset myytiin huutokaupalla vuonna 1829. Kirkko jäi vielä joksikin aikaa paikalleen. Osa sen kivijalkaa on säilynyt nykypäivään ja nähtävissä Luumäen kunnantalon edustalla.

Sotilaita nähtiin vielä kerran linnoituksessa 1800-luvun lopulla. Tuolloin järjesti Mikkelin tarkk'ampujapataljoonan reservipiiriin kuulunut komppania siellä harjoituksia kesäaikaan. Viime vuosina Museovirasto on kunnostanut linnoitusta. Se on nykyisin merkittävä nähtävyys, palanen historiaa keskellä nykypäivää. Linnoitus on Luumäen keskustaajamassa Taavetissa, aivan valtatie kuuden tuntumassa ja lähellä matkailijan tarvitsemia palveluja. Linnoitukseen tutustumista voi täydentää vierailemalla sitadellin vieressä olevassa Linnoitus- ja kotiseutumuseossa.

Aleksandr Suvorovovilla (1730-1800) on arveltu olleen suomalaisia sukujuuria ja hänen on väitetty osanneen Suomen kieltä. Varmoja todisteita näistä ei kuitenkaan ole. Tällä ansioituneella sotilaalla oli erikoisia tapoja, jotka herättivät aikalaisissa ihmetystä. Tarina kertoo muun muassa erikoisesta aamulenkistä. Suvorov juoksenteli tunnin verran alastomana makuuhuoneessaan tai sotaretken aikana teltassa. Peilejä hän ei myöskään sietänyt, ei halunnut katsella toista Suvorovia. Suomessa Suvorov asui vuosina 1791-92. Maineensa sotapäällikkönä hän hankki 1700-luvun loppupuolen sodissa etelämpänä Euroopassa.

Salpa-linja

Salpa-linja

Osoite ja karttalinkki: Lappeenrannantie 440, Luumäki

Salpa-asemaa (Salpalinja) alettiin rakentaa talvisodan jälkeen uuden rajan jäätyä suojattomaksi. Puolustusasema ulottuu Suomenlahdelta Sallan ja Savukosken alueelle. Suomenlahden ja Saimaan välinen osa asemaa on lujimmin varustettu. Pohjoisimmassa osassa vain maanteiden suunnat on linnoitettu.

Salpa-asema oli aikanaan maamme suurin rakennustyömaa. Enimmillään rakentajia oli työssä 35 000. Puolustusaseman rungon muodostavat teräsbetoniset ase- ja majoituskorsut (n. 700 kpl), kiviesteet ja kaivantopanssariesteet. Asemaa on täydennetty puusta, kivestä ja maasta rakennetuilla kenttälinnoitteilla. Lisäksi on rakennettu tykkiasemia ja luolia. Luumäellä on myös tulvituspatojärjestelmä, jonka kautta olisi voitu laskea Kivijärvestä vettä etelämpänä sijaitseville tulvitusalueille haittaamaan vihollisen etenemistä.

Luumäellä Salpa-aseman linnoitteisiin voi tutustua kunnan itäosassa, jossa asema risteää valtatie 6:n kanssa. Tien kahta puolta sijaitsevat betoniset ase- ja majoituskorsut ja eteläpuolella on panssarikaivantoeste estekivineen. Tulvituspadon rakennelmat ovat hieman lännempänä ja keskustaajaman, Taavetin, länsipuolella on aseman taaempia varustuksia. Täällä kokeiltiin kesällä 1943 panssariestekivien kestävyyttä. Koetta oli seuraamassa marsalkka Mannerheim kenraaleineen. Kokeen jälkeen estekiviä ryhdyttiin sijoittamaan kulmittain estekaivantojen pohjalle, jolloin niihin ei voinut kohdistaa suorasuuntaustulta eikä niiden yli voinut ajaa helposti panssarivaunulla. Korsut oli jo talvisodan kokemusten opettamana rakennettu niin, ettei niitä voitu vihollisen puolelta tulittaa suorasuuntaustulella.

Salpa-aseman varustusten keskellä kunnan itäosassa on myös I maailmansodan aikaisia linnoitteita. Nämä erottaa maastossa siitä, että kaivantojen rintamasuunta on länteen.

Inkilän kartanossa, jonne sodanjohto talvisodan aikana oli siirtynyt, nähtiin maaliskuussa 1940 varsin erikoinen näky. Uuden pääpuolustusaseman suuntauksen määrittelyllä painopistesuunnassa oli kiire. Vaihtoehtoja punnittiin huolellisesti välillä lattialle levitettyjen karttojen ääressä kontaten. Sotamarsalkka Mannerheim ilmoitti neuvottelujen jälkeen 22.3., että linja Luumäki-Klamila oli linnoitettava ja varustettava kantalinnoittein. Jälkimmäisistä oli saatu hyviä kokemuksia talvisodassa, vaikka niitä oli harvassa ja ne olivat rakenteensa vuoksi alttiita suorasuuntaustulelle.

Kotkaniemi

Kotkaniemi

Osoite ja karttalinkki: Lappeenrannantie 455, Luumäki

 

 

Pehr Evind Svinhufvud valittiin vuonna 1908 kihlakunnantuomariksi Lappeen tuomiokuntaan. Samalla hän osti edeltäjältään laamanni Thomélta Kivijärven äärellä sijaitsevan Kotkaniemen tilan. Vanha Hovin tilan päärakennus oli nykyisen valtatie 6:n eteläpuolella. Uusi Lars Sonckin suunnittelema päärakennus valmistui vuonna 1895.

Valtiollisessa toiminnassaan ja työssään 1900-luvun alkupuolella Svinhufvud vastusti voimakkaasti tsaarinvallan maahamme kohdistamia venäläistämistoimenpiteitä. Taipumattomuus johti lopulta siihen, että hänet karkotettiin Siperiaan. Sieltä paluun jälkeen hän oli mukana maamme itsenäistymiseen liittyvissä tapahtumissa ja jonkin aikaa valtionhoitajana. Tämän jälkeen hän oli syrjässä politiikasta yli kymmenen vuoden ajan. Vuonna 1930 Svinhufvud valittiin eduskuntaan ja pian hän sai tehtäväkseen hallituksen muodostamisen. Seuraavana vuonna hänet valittiin tasavallan presidentiksi. Svinhufvud oli ehdokkaana seuraavissakin presidentinvaaleissa, mutta ei tullut enää valituksi. Hän vetäytyi lopullisesti Kotkaniemeen, jossa kuoli helmikuussa 1944 ehtimättä nähdä jatkosodan päättymistä.

Nykyisin Kotkaniemi toimii presidentti P.E. Svinhufvudin kotimuseona. Sen aito esineistö ja huolella vaalittu sisustus antavat vierailijalle elävän kuvan maamme oikeustaistelun merkkimiehen ja tasavallan kolmannen presidentin sekä hänen vaimonsa Ellenin kotiympäristöstä.

 

Osoite Lappeenrannantie 455, 54530 Luumäki.

HUOM. Kotkaniemi on toistaiseksi suljettu. Tutustu kuitenkin museoon sen ympäristöön ja historiaan Kotkaniemi-säätiön verkkosivuilla.  www.kotkaniemi.fi  www.kotkaniemi.fi

http://www.kotkaniemi.fi/Virtuaalikierros//kotkaniemi-tour-flash.html

» Kotkaniemi Museoviraston sivuilla

Luumäen kirkko

luumaen kirkkoOsoite ja karttalinkki: Kirkkotie 16, Luumäki

Luumäen kirkko on rakennettu vuosina 1843-1845 C.L. Engelin piirustusten mukaan. Nykyinen kirkko on järjestyksessään kolmas Luumäen seurakunnan kirkko. Puurakenteinen ristikirkko edustaa 1800-luvun alun empire-tyyliä. Istuinpaikkoja siellä on noin tuhat. Rakennuksessa toteutettiin peruskorjaus vuonna 1909, jonka yhteydessä poistettiin alttarin yläpuolella ollut parveke ja ulkoseinät vuorattiin laudoituksella. Kirkon 24-äänikertaiset urut hankittiin vuonna 1908. Urut sähköistettiin v. 1955.  Alttaritaulun on maalannut Martta Helminen vuonna 1929. Nykyinen kellotapuli on vuodelta 1876. Luumäen seurakunta on perustettu vuonna 1642.

Kirkko avoinna kesäkuun alusta elokuun puoliväliin arkisin ma – pe klo 9 – 13

Ryhmille tilauksesta myös muina aikoina, puh. +358 5 6235 500

Jumalanpalvelus sunnuntaisin klo 10 (Pääsiäisestä  Pyhäinpäivään 1.11. kirkossa, talviaikana Jumalanpalvelus seurakuntakeskuksessa Taavetissa)

Kirkon lähistöllä seurakuntatalon vieressä on viime sotien sankarihautausmaa, jonka muistomerkin on suunnitellut Ilmari Virkkala. Tien toisella puolella olevalla hautausmaalla on presidentti P.E. Svinhufvudin hautapaasi.

Kannuskoski

KannuskoskiOsoite ja karttalinkki:  Kannuskoski

Pitäjän länsiosassa kannattaa valtatie 6:lta poiketa Kannuskoskelle. Matkaa valtatieltä on hieman, mutta maisemat matkalla ovat näkemisen arvoisia vaihtelevuudessaan. Kannuskoski on elävä, vireä kylä, jonka hoidetussa kulttuurimaisemassa silmä lepää. Luonnossa vaeltelua harrastaville on tarjolla opastettu Tolpankankaan luontopolku ja kylän halki kulkee myös suosittu Väliväylän melontareitti.

 

 

 

Tolpankankaan luontopolku

Karhulampi

Tolkankankaan luontopolku Kannuskoskella kiertää mäntymetsässä. Täällä voi perehtyä kankaan, yli neliökilometrisen sora- ja hiekkaselänteen syntyyn ja luontoon. Olennaiset piirteet näkyvät talvellakin. Tolpankangas on jääkauden synnyttämä ja niinpä retki sinne on retki menneisyyteen, noin 11 000 vuoden taa.

Karhulammen rannalla on laavu ja talvella Tolpankankaalla kulkee hiihtolatu.

Outdoors Finland/Tolpankankaan luontopolku

 

 

Väliväylän melontareitti

valivaylaVäliväylänä tunnettu melontareitti oli aiemmin merkittävä puutavaran uittoreitti. Väliväylä yhdistää Saimaan ja Kymijoen. Luumäellä reitti kulkee kirkasvetisen ja saarekkaan Kivijärven ja Huopaisenvirran kautta jatkuen idyllisissä maisemissa Kannuskoskelle ja sieltä edelleen naapurikunnan Kouvolan puolelle. Kannuskosken elävä kylämaisema on sinällään nähtävyys. Sieltä on myös saatavissa matkailijan tarvitsemia kauppa- ja majoituspalveluja.

Väliväylän pituus on 113 km (Rutolasta Kymijoelle). Koko reitin matkalla putousta on melko vähän, 19 m ja se on keskittynyt kuuteen patoon tai koskeen. Vedenlaadultaan reitti kuuluu Etelä-Suomen puhtaimpiin luonnontilaisiin vesireitteihin. Väliväylään liittyy annos tukkilaisajan romantiikkaa ja Suomen teollistumisen varhaishistoriaa.

Outdoors Finland: Väliväylän melontareitti

Väliväylän reittiopas tekstit WEB.pdf

 

 

 

 

Lusikkovuoren luola

Lusikkovuori

Lusikkovuoren luola Suo-Anttilan kylässä on suurin Salpalinjan luolista. Lusikkovuoren luola on rakennettu 1941, mutta sitä ei ehditty tehdä koskaan valmiiksi. Taistelulinjan takana sijaitseva luola oli tarkoitettu johtamis-, joukkosidonta-, sekä varastotilaksi sekä reservin majoitustilaksi. Luolassa on kolme sisäänkäyntiaukkoa. Luolan pituus on sata metriä ja leveys 8-11 metriä. Sisätiloihin oli tarkoitus rakentaa katetut parakit ja osa ehdittiin toteuttaakin.

Lusikkovuoren luolassa on pidetty konsertteja ja yleisötilaisuuksia. Se on myös yksi elämysmatkailijoiden käyntikohde. Talvisin luolassa on luonnon järjestämä taidenäyttely, kun lattiasta kasvaa jopa metrinkin korkuisia jääpuikkoja.

Huopaisenvirran ulkoilureitti

huopaisenvirtaHuopaisenvirran ulkoilureitti lähtee Taavetista kunnantalon viereltä. Täällä voi aluksi tutustua Taavetin linnoitukseen. Matkan varrella on Salpalinjan pääpuolustuslinjan takaisiin varustuksiin kuuluva panssarikaivantoeste ja rauhallinen, luonnontilainen metsäosuus.

Huopaisenvirralla on laavu ja rantautumispaikka melojille. Matkaa Taavetista laavulle on noin 8 km. Laavulta reitti jatkuu Kätökankaan metsästysmajalle, jonne on matkaa n. 1 km.

 

 

Pärsäniemen ulkoilualue

parsaniemiPärsäniemi sijaitsee Taavetin kuntakeskuksesta n. 4 km Lappeenrannan suuntaan, Luumäen toisesta kuntakeskuksesta Jurvalasta on matkaa alueelle n. 7 km.  Alueella on Luumäen kunnan ylläpitämä matonpesupaikka.

Talvella kulkee alueen vierestä Luumäen kunnan ylläpitämä hiihtoreitti taajamien välillä sekä kesällä on alueelle erinomaiset kävely/ pyöräilyreitit Taavetista.
Väliväylän melontareitti kulkee aivan Pärsäniemen vierestä.

Palvelut: laavu, tulipaikka, halkovaja, WC